NHL.com/fi jututti laitahyökkääjä Max Westergårdia ja kyseli hänen suunnitelmiaan vuoden 2025 NHL Draftin jälkeen. Philadelphia Flyers varasi Westergårdin viidennellä kierroksella varaustilaisuuden 132. pelaajana.
NHL-varaus oli Max Westergårdin kesän huippuhetki, ja lisää isoja asioita tapahtuu syyskuussa. Westergård täyttää 18 vuotta ja pyrkii runsaan kolmen viikon kuluttua käynnistyvällä SHL-kaudella vakiinnuttamaan paikkansa suurseura Frölundan edustusjoukkueessa.
– Tavoite on päästä pelaamaan mahdollisimman paljon miesten joukkueessa. Pelipaikan voi lunastaa sillä, kuinka hoidan asiat jäällä, peleissä sekä treeneissä, hän tuumii.
Westergård aloitti viime kauden Frölundan U20-joukkueessa, kävi pelaamassa joitakin otteluita U18-sarjassa ja käytti tilaisuuden hyväkseen, kun loukkaantumiset avasivat hänelle paikan miesten joukkueessa. Hän pelasi edustusjoukkueen riveissä neljä ottelua ja nousi kirkkaisiin parrasvaloihin pudotuspeleissä, joissa hänelle merkattiin 11 otteluun tehot 1+2. Nousujohteinen kausi palkittiin jatkosopimuksella.
Nuorella laitahyökkääjällä on hyvä käsitys siitä, mitä pelipaikan vakiinnuttaminen vaatii.
– Kaikkea pitää tietysti treenata entistä enemmän, mutta isoin juttu on voima. Pitää tulla vahvemmaksi, jos haluaa pärjätä kamppailuissa. Siellä on kuitenkin vastassa sen verran vahvoja jätkiä.
Flyers evästi hankkimaan voimaa
Voimasta puhuttiin myös Westergårdin varanneen Philadelphia Flyersin kehitysleirillä, jonne seura kutsui NHL Draftin jälkeen kaikki nuoret lupauksensa, jotka pelaavat vielä muualla kuin NHL:ssä.
Mutta oliko yllätys, että Flyers varasi sinut?
– Oli ihan mahdotonta arvata, mikä seura voisi varata minut. Mutta tiedossa oli, että Philadelphia oli yksi seuroista, jotka olivat minusta eniten kiinnostuneita. Aina kun oli Flyersin vuoro varata, niin joka kerta sitä katsoi vähän tarkemmin, että kenet he valitsee.
Westergård seurasi varaustilaisuuden kotona vanhempien sekä siskon kanssa ja myöntää, että oli ”huikea fiilis” nähdä oma nimi televisioruudussa. Pienestä pojasta lähtien elänyt haave toteutui, ja sitä tunnetta on vaikea kuvailla sanoilla.
– Vanhemmatkin oli tosi iloisia ja ylpeitä. Sitten saman tien tuli soitto Philadelphiasta, hän muistelee.